Lukuaika 2 minuuttia 19. toukokuuta 2025

Vanhemmuuden tukemista ”PACE-asenteella”

Vanhemmille

Vanhempien kanssa työskennellessä työntekijä kuulee monenlaisia tarinoita sekä vanhemmasta itsestään että lapsesta. Vanhemman kertomuksen hallitsevana teemana voi olla esimerkiksi ”olen huono vanhempi” tai ”lapsi on aina tottelematon”. Vähitellen kertomukseen voi löytyä myös muita vaihtoehtoisia juonenkäänteitä, kun näitä ”totuuksia” tarkastellaan yhdessä.

Vanhempia voi joskus turhauttaa, kun työntekijällä ei olekaan yhtä joka tilanteeseen sopivaa toimintaohjetta. Usein käy niinkin, että hyvää tarkoittava neuvo ei sovellukaan juuri sen lapsen kohdalla tai juuri sille vanhemmalle.

Dialogisen näkökulman muutokseen tarvitaan asioiden jakamista, keskustelua ja yhteistä ihmettelyä. Yhteisissä keskusteluissa voi olla samanaikaisesti monta eri tarinaa ja totuutta samasta aiheesta. Keskustelusta vanhempi poimii niitä vaihtoehtoja, joita voisi kokeilla omalla kohdallaan. Tällaista keskustelua ei voi käsikirjoittaa etukäteen. Se sisältää luovuutta ja tilanteeseen heittäytymistä aitona ihmisenä eikä ylivertaisena ja kaikkitietävänä asiantuntijana.

Työskentelyssä vanhempien kanssa työntekijällä on hyvä olla ns. PACE-asenne. Se sisältää:

• leikkisyyttä (Playfulness)
• hyväksyntää (Acceptance)
• uteliaisuutta (Curiosity)
• empatiaa (Empathy)

nämä yhdistyvät terapeutin avosydämisyyteen ja turvallisuuden tunteen luomiseen. Kun vanhempi kokee tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi, hän voi parhaimmillaan jakaa kaiken sen rankkuuden ja kielteisetkin ajatukset sekä tuntemukset, mitä lapseen tai vanhemmuuteen liittyy.

Vanhemmuuden tukemiseen ei ole olemassa yhtä valmista mallia, vaan jokaisen vanhemman kanssa työskentelysuunnitelma laaditaan yhdessä tarpeen mukaiseksi. Joskus lyhyt työskentely riittää, mutta syvällisempää muutosta ei voi kiirehtiä. Siihen tarvitaan aikaa, läsnäoloa ja asian äärelle rauhoittumista.